On jännittävää, kuinka odotettu aika kesäkuukaudet ovat Suomessa. Niistä puhutaan vuoden läpi. Helmikuun lopussa ihmiset ihmettelevät, että missä helvetissä se kesää enteilevä kevät on.
Itse pidän kyllä kesän ideasta. Lämpimästä tuulesta, iloisista ja rentoutuneista ihmisistä, päivistä lehtipuiden varjossa. Minun kesästäni tämä romantiikka on kuitenkin kaukana.
Kesä on minulle ja monelle muulle MS-taudista kärsivälle hankalaa aikaa. Itselläni relapsi, kansanomaisesti pahenemisvaihe, pamahtaa lähestulkoon heti päälle.
Väsyttää, virta on pois, hiki virtaa, pyörryttää, voimat ovat pois, ahdistaa. Pahimmassa tapauksessa näköhermon- tai virtsarakontulehdus antaa kuulua itsestään. Puhumattakaan sairaskohtauksista.
Kaikki MS-taudin omaavat henkilöt, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kokeneet diagnoosinsa kannalta ratkaisevien oireiden puhjenneen juuri kesäkuukausina. Jos ei Suomessa, niin lomamatkalla etelässä. Minullakin kävi juuri näin. Jostain vielä lääketieteelle tuntemattomasta syystä MS-taudin oireet puhkeavat tai pahenevat lämpimissä olosuhteissa.
On hauskaa nähdä, kuinka tytöt kulkevat kaduilla pienissä paidoissa ja shortseissa, keveissä kengissä. Minä en siihen pysty omien henkilökohtaisten itsetunto-ongelmieni vuoksi, mutta toivon, että jonain päivänä minäkin voin olla yhtä onnellinen auringon kultaamilla kaduilla. I love it, I just don´t feel it.
