Pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu?
Olen ihan tietoisesti pitänyt tässä kesän aikana suht' matalaa profiilia, jotta sain nollattua kaikki paineet ennen kuin tosi on taas kyseessä. Eli siis opinnot alkavat. Hrrrrrh.
Aloitan (lue: pyrin aloittamaan) erityispedagogiikan opinnot sivuaineena 4. syyskuuta. Laadin myös kandin folkloristiikasta tämän lukuvuoden aikana. Sitten yritän saada erityispedagogiikan pääaineeksi, ja joskus vuonna tulppaani valmistua sieltä maisteriksi. Let´s see what happens.
On ollut mukavaa, joskin hieman yksinäistä, pitäytyä lähestulkoon kokonaan kotioloissa. Kaikki energia on mennyt pikkuveljen auttelemiseen muuton suhteen. Sitä ottaa toisen paineet omille harteilleen. Suurin haasteeni tämän asian suhteen onkin se, etten suhtautuisi kaikkiin veikan ongelmiin niin sympaattisesti, koska tämä piirre minussa, äärimmäisyyksiin menevä sympatia, on johtanut aiemmin vakaviin ongelmiin.
Olen suhteellisen innoissani uuden lukuvuoden alusta. Olen aina pitänyt syksystä ja koulun alusta. Se on aika, jolloin oman itsen voi luoda uudestaan. Asenne, tyyli, suunta, kaikki tyynni tulee muuttaa tielle, joka palvelee unelmien täyttymistä ja sitä, että jonain päivänä kokee onnistuneensa.
Tekstini on näin ensivilkaisulta aika surumielistä, jopa sekavaa, mutta tosiasia on, että olen eksyksissä, mutta ehkä astumassa uudelle polulle, joka tuo enemmän iloa kuin nämä kaksi taakse jäänyttä akateemista lukuvuotta. Haluaisin vain pystyä nauttimaan opiskelusta samalla intohimolla kuin silloin kun syvennyin lapsenomaiseen tutkimustyöhöni ja projekteihini ennen lukiota ja aikuisuuden ongelmia.
Minusta löytyy kyllä tuo pitkäjänteisyys ja intohimo, mutta olen vuosia etsinyt niitä turhaan. Jospa tämä lukuvuosi toisi ne takaisin.
