En halua puuttua missään nimessä suomalaisen terveydenhuollon arvostelijoiden joukkoon. En halua virallisesti ottaa kantaa suuntaan tai toiseen. Tiedän, että terveydenhuoltokysymys on maasta tai alueesta riippumatta hyvin, hyvin herkkä asia, koska yksittäiset ihmiset ja kansanryhmät laittavat hyvinvointinsa sen varaan. Kun on kyse hyvinvoinnista, elämänlaadusta ja elämänlaadun säätelystä, ihmiset ymmärrettävästi hermostuvat.
Joka tapauksessa haluan tuoda oman henkilökohtaisen kantani mukaan keskusteluun. Huomautan, että en sairauteni vuoksi pysty etenkään tähän lämpimään aikaan vuodesta luomaan kovinkaan kummoisia argumentteja, mutta toivon, että niistä saa kuitenkin jotain irti.
Sydämeni särkyi, kun luin National Multiple Sclerosis Society'n kyselyä aiheesta "What frightens you the most about MS?" Niin moni ilmaisi huolensa sokeutumisesta, pyörätuoliin joutumisesta ja kaiken itsemääräämisoikeiden menettämisestä, että jälleen kerran kiitollisuudentunteeni suomalaista terveydenhuoltosysteemiä kohtaan vain kasvoi. Eräs viestiketjuun kirjoittanut mies totesi, että kaiken tekemänsä tutkimustyön pohjalta hän voi maallikkona todeta sairastavansa MS-tautia, mutta hänellä ei tule koskaan olemaan varaa saada edes diagnoosia.
Tällaiset ajatukset saavat miettimään omaa tilannettani tässä maassa. Jos en olisi koskaan saanut apua oireisiini, jos olisin vuonna 2008 yksin kouristellut loputtomissa epileptisissä kohtauksissani keskellä vuokrahuoneiston lattiaa, koskaan pääsemättä Turun Yliopistollisen Keskussairaan Neuropolisen Vuodeosaston puolelle hallusinoimaan, missäköhän helvetissä olisin tänä päivänä?
Olen suoraan sanottuna uskomattoman kyllästynyt hoitohenkilökunnan dissaukseen. Kaikki henkilökunnan jäsenet, jotka olen sairauteni todentamisen jälkeen kohdannut, ovat olleet huomaavaisimpia, kilteimpiä ja suloisimpia persoonia, joita olen koskaan tavannut. Viimeksi edellispäivänä kävin TYKS:ssa silmänpohjankuvauksessa, jonka aikana kävimme lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa läpi Solja-nimen esiintyvyyden Suomessa, ja kuinka se oli kyseisen lääkärin mielestä ihana nimi.
Minua harmittaa, että pitkään opiskelleet, helvetin mukavat ihmiset joutuvat kestämään jatkuvaa kritiikkiä ja halveksuntaa, kun he eivät ainakaan Turussa ole sitä missään nimessä ansainneet. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta muilta paikkakunnilta, mutta en usko, että tilanne on sen poikkeavampi sielläkään.
En halua provota, haastaa riitaa tai mitään muutakaan vastaavaa. Haluan vain kiittää Suomen terveydenhuoltojärjestelmää siitä, että minulla on mahdollisuus joskus valmistua yliopistosta ja harjoittaa ammattia, sekä saada viikottain apua masennukseeni.
Ymmärrän toki sen, että kun on kyseessä reippaasti alle kolmikymppinen yliopistossa opiskeleva nainen, joka kaiken lisäksi haluaa valmistua opettajaksi, kaikki resurssit laitetaan käyttöön. Systeemi näkee minussa veronmaksajan. Toisaalta, so fucking what? Koen suurta painetta antaa tulevista varoistani yhteiskunnalle, jonka veronmaksajat tietämättään hoisivat minut kuntoon.
Kaikista kommervenkeistä riippumatta, haluan kiittää sydämeni pohjasta kaikkia niitä sairaanhoitajia ja lääkäreitä, joita olen onnekseni saanut kohdata TYKS:ssa. Olen suoraan sanottuna yksi onnekkaimmista koko maapallolla. :)
