Olen nähnyt viime öinä unia mustavalkoisista puista, kasvien kasvattamisesta ja hoivaamisesta, sekä monumentaalisista, mutta särkyneistä lasirakennuksista.
Tunnen eläväni valtavien, suorastaan myrskyisten henkisten muutosten aikaa, joka myös heijastuu konkreettisesti elämääni.
Kohtaan ajoittain kausia, jolloin haluaisin vain nukkua, koska uneni ovat niin eeppisiä, suoranaisen symbolisia ja todentuntuisia, että haluaisin vain kulkea alitajuntani syövereissä. Unet kietoutuvat arkipäiväisiin päätöksiini, tunnelmiini ja siihen, miten suhtaudun tiettyihin elämäntilanteisiin ja päätöksiin. Vaikeat ja piinaavat unet voivat langettaa synkän varjon päivieni päälle jopa kuukausiksi.
Nyt nämä näkemäni unet, syksyiset puut piirrettynä musteella paperille, viheriöivät muratit ja ikivihreät kasvit, sekä viimeisimmillä päiväunillani kokemani uskomattoman kaunis, muinainen lasinen pyhäkkö taivaisiin asti kaareutuvine kupoleineen ovat vaatineet veronsa. Olen sekä toiveikas että hieman sekapäinen tulevaisuuteni suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti