Pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu?
Olen ihan tietoisesti pitänyt tässä kesän aikana suht' matalaa profiilia, jotta sain nollattua kaikki paineet ennen kuin tosi on taas kyseessä. Eli siis opinnot alkavat. Hrrrrrh.
Aloitan (lue: pyrin aloittamaan) erityispedagogiikan opinnot sivuaineena 4. syyskuuta. Laadin myös kandin folkloristiikasta tämän lukuvuoden aikana. Sitten yritän saada erityispedagogiikan pääaineeksi, ja joskus vuonna tulppaani valmistua sieltä maisteriksi. Let´s see what happens.
On ollut mukavaa, joskin hieman yksinäistä, pitäytyä lähestulkoon kokonaan kotioloissa. Kaikki energia on mennyt pikkuveljen auttelemiseen muuton suhteen. Sitä ottaa toisen paineet omille harteilleen. Suurin haasteeni tämän asian suhteen onkin se, etten suhtautuisi kaikkiin veikan ongelmiin niin sympaattisesti, koska tämä piirre minussa, äärimmäisyyksiin menevä sympatia, on johtanut aiemmin vakaviin ongelmiin.
Olen suhteellisen innoissani uuden lukuvuoden alusta. Olen aina pitänyt syksystä ja koulun alusta. Se on aika, jolloin oman itsen voi luoda uudestaan. Asenne, tyyli, suunta, kaikki tyynni tulee muuttaa tielle, joka palvelee unelmien täyttymistä ja sitä, että jonain päivänä kokee onnistuneensa.
Tekstini on näin ensivilkaisulta aika surumielistä, jopa sekavaa, mutta tosiasia on, että olen eksyksissä, mutta ehkä astumassa uudelle polulle, joka tuo enemmän iloa kuin nämä kaksi taakse jäänyttä akateemista lukuvuotta. Haluaisin vain pystyä nauttimaan opiskelusta samalla intohimolla kuin silloin kun syvennyin lapsenomaiseen tutkimustyöhöni ja projekteihini ennen lukiota ja aikuisuuden ongelmia.
Minusta löytyy kyllä tuo pitkäjänteisyys ja intohimo, mutta olen vuosia etsinyt niitä turhaan. Jospa tämä lukuvuosi toisi ne takaisin.
torstai 23. elokuuta 2012
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Of dreams and hope
Olen nähnyt viime öinä unia mustavalkoisista puista, kasvien kasvattamisesta ja hoivaamisesta, sekä monumentaalisista, mutta särkyneistä lasirakennuksista.
Tunnen eläväni valtavien, suorastaan myrskyisten henkisten muutosten aikaa, joka myös heijastuu konkreettisesti elämääni.
Kohtaan ajoittain kausia, jolloin haluaisin vain nukkua, koska uneni ovat niin eeppisiä, suoranaisen symbolisia ja todentuntuisia, että haluaisin vain kulkea alitajuntani syövereissä. Unet kietoutuvat arkipäiväisiin päätöksiini, tunnelmiini ja siihen, miten suhtaudun tiettyihin elämäntilanteisiin ja päätöksiin. Vaikeat ja piinaavat unet voivat langettaa synkän varjon päivieni päälle jopa kuukausiksi.
Nyt nämä näkemäni unet, syksyiset puut piirrettynä musteella paperille, viheriöivät muratit ja ikivihreät kasvit, sekä viimeisimmillä päiväunillani kokemani uskomattoman kaunis, muinainen lasinen pyhäkkö taivaisiin asti kaareutuvine kupoleineen ovat vaatineet veronsa. Olen sekä toiveikas että hieman sekapäinen tulevaisuuteni suhteen.
Tunnen eläväni valtavien, suorastaan myrskyisten henkisten muutosten aikaa, joka myös heijastuu konkreettisesti elämääni.
Kohtaan ajoittain kausia, jolloin haluaisin vain nukkua, koska uneni ovat niin eeppisiä, suoranaisen symbolisia ja todentuntuisia, että haluaisin vain kulkea alitajuntani syövereissä. Unet kietoutuvat arkipäiväisiin päätöksiini, tunnelmiini ja siihen, miten suhtaudun tiettyihin elämäntilanteisiin ja päätöksiin. Vaikeat ja piinaavat unet voivat langettaa synkän varjon päivieni päälle jopa kuukausiksi.
Nyt nämä näkemäni unet, syksyiset puut piirrettynä musteella paperille, viheriöivät muratit ja ikivihreät kasvit, sekä viimeisimmillä päiväunillani kokemani uskomattoman kaunis, muinainen lasinen pyhäkkö taivaisiin asti kaareutuvine kupoleineen ovat vaatineet veronsa. Olen sekä toiveikas että hieman sekapäinen tulevaisuuteni suhteen.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Lomailusta
Loma. Loma. Loma. Outo sana.
Suurimmalla osalla väestöstä suoranaista lomaa on hyvin vähän. Suurella osalla lomaa, toisin sanoen vapaata aikaa, on vähän liikaakin. Loman täytyisi olla rentoutumisen, nollaamisen ja maadoittumisen aikaa. Naistenlehtien mukaan silloin hemmotellaan itseä ja tehdään itseä miellyttäviä asioita, joita ei muuten töiltään ehtisi. Todellisuudessa loma on aikaa, jolloin ollaan vapaita hoitamaan kaikkia niitä velvollisuuksia, nimenomaan velvollisuuksia, mitä ei muuten ehtisi suorittamaan. Sukulaiset, byrokratia, itsensä kehittäminen jne.
Itselläni koko kesä on aika pitkälti pelkkää palkallista lomaa. On ihanaa katsoa kalenteria ja nähdä, että koko ensi viikko on todellakin täysin tyhjä. Toisaalta se, mikä auttaa minua rentoutumaan ja nollaamaan on ryyppääminen, ja tiedän, etten voi tehdä sitä seitsemää päivää putkeen. What the hell am I to do, then?
Samassa syssyssä koen tämän tyynenä ennen myrskyä. Luennot, tentit, työt, lääketieteelliset testit ja muut ihanuudet odottavat vain hetken päässä, enkä voi suunnitella, varautua tai tehdä niille asioille mitään. Maailma nukkuu ympärilläni, mutta minä kaipaisin edes jonkinlaista etenemistä johonkin suuntaan. Waiting is the worst part.
Sitä loma on, odottamista, varautumista tapahtumiin ilman mahdollisuuttakaan tehdä kyseisille asioille mitään.
Ja joo joo, olen rentoutumisen mestari, ja osaan kyllä viettää lomaa, mutta hieman vituttaa esimerkiksi se, että opintosuoritukset, jotka olen suorittanut melkein puoli vuotta sitten, ovat edelleen arvosanattomia. Lisää muuten helvetisti motivaatiota, kun ei saa mitään realistisia suoritteita tililleen, vaikka on suorittanut ne. I hate the university. Odotan jäätävällä innolla syyskuuta.
Suurimmalla osalla väestöstä suoranaista lomaa on hyvin vähän. Suurella osalla lomaa, toisin sanoen vapaata aikaa, on vähän liikaakin. Loman täytyisi olla rentoutumisen, nollaamisen ja maadoittumisen aikaa. Naistenlehtien mukaan silloin hemmotellaan itseä ja tehdään itseä miellyttäviä asioita, joita ei muuten töiltään ehtisi. Todellisuudessa loma on aikaa, jolloin ollaan vapaita hoitamaan kaikkia niitä velvollisuuksia, nimenomaan velvollisuuksia, mitä ei muuten ehtisi suorittamaan. Sukulaiset, byrokratia, itsensä kehittäminen jne.
Itselläni koko kesä on aika pitkälti pelkkää palkallista lomaa. On ihanaa katsoa kalenteria ja nähdä, että koko ensi viikko on todellakin täysin tyhjä. Toisaalta se, mikä auttaa minua rentoutumaan ja nollaamaan on ryyppääminen, ja tiedän, etten voi tehdä sitä seitsemää päivää putkeen. What the hell am I to do, then?
Samassa syssyssä koen tämän tyynenä ennen myrskyä. Luennot, tentit, työt, lääketieteelliset testit ja muut ihanuudet odottavat vain hetken päässä, enkä voi suunnitella, varautua tai tehdä niille asioille mitään. Maailma nukkuu ympärilläni, mutta minä kaipaisin edes jonkinlaista etenemistä johonkin suuntaan. Waiting is the worst part.
Sitä loma on, odottamista, varautumista tapahtumiin ilman mahdollisuuttakaan tehdä kyseisille asioille mitään.
Ja joo joo, olen rentoutumisen mestari, ja osaan kyllä viettää lomaa, mutta hieman vituttaa esimerkiksi se, että opintosuoritukset, jotka olen suorittanut melkein puoli vuotta sitten, ovat edelleen arvosanattomia. Lisää muuten helvetisti motivaatiota, kun ei saa mitään realistisia suoritteita tililleen, vaikka on suorittanut ne. I hate the university. Odotan jäätävällä innolla syyskuuta.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Fatiikista
Todettakoon aluksi, että tämä on ensimmäinen teksti, jonka kirjoitan täysin selvinpäin.
Kirjoitankin nyt vain herätelläkseni aivojani. Selasin tekstejäni taaksepäin ja huomasin, etten ole koskaan käsitellyt fatiikkia, yhtä MS-taudin turhauttavimmista oireista. En ole vain tainnut kärsiä siitä hetkeen, mutta nyt on kyllä taas niin pysähtynyt ja ääriviivaton olo, että vanha kumppanini taitaa nostaa päätään.
En edes tiedä, mitä kirjoittaa. Ajatukseni, tunteeni, ideani ovat kaikki tyynni pysähtyneet. Käteni tärisevät, koska olen juonut pannullisen kahvia. Ei se mitään auta, mutta onpahan syy olla hereillä.
Fatiikki tarkoittaa yksinkertaisesti väsymystä, mutta se eroaa terveen ihmisen kokemasta väsymyksestä. Se on lamaannuttavaa, turruttavaa ja haittaa elämää ehkä kaikkein eniten juuri siksi, että se on näkymätön oire. Joskus koen, että saatan vaikuttaa yksinkertaiselta, sekapäiseltä, jopa humaltuneelta fatiikin sävyttäminä aikakausina. Fatiikki ei lähde nukkumalla pois, sitä ei voi poistaa reippailulla tai syömällä terveellisesti. Se on itsepintaisesti läsnä kun on tullakseen.
Toivottavasti tämä ei kestä tällä kertaa kauaa. Olisi tenttikin tulossa.
Lisätietoa:
http://multippeliskleroosi.fi/fi-FI/New%20with%20MS/Symtoms/Fatigue.aspx
Kirjoitankin nyt vain herätelläkseni aivojani. Selasin tekstejäni taaksepäin ja huomasin, etten ole koskaan käsitellyt fatiikkia, yhtä MS-taudin turhauttavimmista oireista. En ole vain tainnut kärsiä siitä hetkeen, mutta nyt on kyllä taas niin pysähtynyt ja ääriviivaton olo, että vanha kumppanini taitaa nostaa päätään.
En edes tiedä, mitä kirjoittaa. Ajatukseni, tunteeni, ideani ovat kaikki tyynni pysähtyneet. Käteni tärisevät, koska olen juonut pannullisen kahvia. Ei se mitään auta, mutta onpahan syy olla hereillä.
Fatiikki tarkoittaa yksinkertaisesti väsymystä, mutta se eroaa terveen ihmisen kokemasta väsymyksestä. Se on lamaannuttavaa, turruttavaa ja haittaa elämää ehkä kaikkein eniten juuri siksi, että se on näkymätön oire. Joskus koen, että saatan vaikuttaa yksinkertaiselta, sekapäiseltä, jopa humaltuneelta fatiikin sävyttäminä aikakausina. Fatiikki ei lähde nukkumalla pois, sitä ei voi poistaa reippailulla tai syömällä terveellisesti. Se on itsepintaisesti läsnä kun on tullakseen.
Toivottavasti tämä ei kestä tällä kertaa kauaa. Olisi tenttikin tulossa.
Lisätietoa:
http://multippeliskleroosi.fi/fi-FI/New%20with%20MS/Symtoms/Fatigue.aspx
perjantai 13. heinäkuuta 2012
50 faktaa minusta
Olen saanut niin paljon hyvää palautetta näistä listapäivityksistäni, joten ajattelin jakaa kanssanne 50 irrelevanttia faktaa itsestäni. Katsotaan, mitä keksin mainita.
1. Olen 172 cm pitkä. Nuorempana olin 174 cm pitkä. En tiedä, mitä tapahtui.
2. Olen äärimmäisen neuroottinen pienten yksityiskohtien suhteen, mutta elän mieluiten hallitussa kaaoksessa.
3. Minulla menee pukeutumiseen ainakin kymmenen minuuttia extra-aikaa, koska kaikki vaatteeni ovat mustia ja yhdessä mytyssä arkun / sohvan / säkkituolin päällä. Tunnustelemalla siis mennään.
4. En voi sietää elitistisiä ituhippejä. Siksi onkin välillä vaikeaa olla humanisti.
5. Toinen nimeni on Katriina.
6. Vaikka imagoni viittaa siihen, että kuuntelen vain raskaampaa musiikkia, yleensä yksin kotona ollessani kuuntelen "salaa" myös esimerkiksi Avril Lavignea, Miley Cyrusta ja Kerlia.
7. Rippipappini ahdisteli minua seksuaalisesti, joten haastoin hänet oikeuteen. Hän on nyt menehtynyt enemmän tai vähemmän tuon oikeudenkäynnin seurauksena.
8. Jos olisin joku cyber-gootti tms, tehostevärini olisi pinkki. Tai hopeanharmaa.
9. Kissamme nimi on Kuutti Mukava. Kuutti tuli meille kesällä 2008 sen jälkeen, kun hänen entinen omistajansa halusi antaa hänet pois kolmen kettuterrierin hyökkäyksen jälkeen. Kuutin alkuperäinen nimi oli Viiru. (How original.)
10. Lempisarjakuvahahmoni on Spider Man. Tai no, ElfQuestia ei nyt tässä yhteydessä lasketa mukaan. Sanotaan, että lempparini Marvelin hahmoista on Spider Man. Ja lempipahis tietysti Venom tai Carnage. Ja Dr. Curtis Connors on myös aika jees. Michael Morbiusta tietenkään unohtamatta. Mä olen vähän nörtti.
11. Olen ollut parisuhteessa lähes tauotta 13-vuotiaasta lähtien.
12. Olen hyvin huolissani Blu-Rayn tulosta ja siitä, että se korvaa kohta DVD:n kuten DVD korvasi VHS:n. Minulla on aikaskin hieno leffakokoelma, enkä haluaisi aloittaa taas alusta. Mitä haaskausta.
13. Juon lähestulkoon joka päivä. Ne päivät, kun en juo, ovat aika rankkoja.
14. Minulla on pienestä pitäen ollut tarve saada pääni sekaisin. Kahdeksanvuotiaana imppasin enon kellarissa tinneriä, rakastuin vähän vanhempana alkoholiin, sitten pilveen, sitten taas alkoholiin, ja nyt mukaan ovat tulleet myös rauhoittavat. Yritän kovasti olla jäämättä niihin koukkuun. Oloani helpottavat tutkimustulokset siitä, että yleensä keskivertoa älykkäämmillä ihmisillä on päihdeongelmia. Toisin sanoen tieto lisää tuskaa.
15. En osaa lakata kynsiäni. Vaikka kuinka harjoittelen, se ei vain onnistu. Siksi käytän vain läpinäkyviä tai jotain helvetin "vaahtokarkin" värisiä lakkoja.
16. Mielestäni pahin asia, minkä olen koskaan ulkonäölleni tehnyt, on se, että vuonna 2008 vaalensin tukkani. Eivät nämä heikot hiusparat kestäneet sellaista käsittelyä, ja kärsin siitä edelleen.
17. Otin ensimmäistä kertaa lävistyksen huuleeni 15-vuotiaana messuilla Dani Filthin innoittamana.
18. Ensirakkauteni oli Disneyn Peter Pan. Ja Topi-katti. That´s kinda sick, though.
19. Erosin kirkosta 15-vuotiaana molempien vanhempieni täydellä suostumuksella. Isovanhempani eivät tiedä siitä vieläkään. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun häitä ei pidetäkään kirkossa. Asiassa on kuulemma jopa perintöni kyseessä.
20. Lempipuuni on verivaahtera.
21. Aurinkomerkiltäni olen Kalat, nousevana on Leijona ja kuumerkkinä Rapu.
22. Muutin pois kotoa Kotkasta Turkuun 16-vuotiaana. Kun saavuin ensimmäistä kertaa omaan asuntooni Eerikinkadulla, siinä poliisilaitosta vastapäätä, sain yli kolme tuntia kestäneen paniikkikohtauksen. Sitten menin lähikauppaan hakemaan ruokaa, ja siitä se sitten lähti. Tuo uusi elämä.
23. Aloin pukeutua goottilaisittain 14-vuotiaana. Huh, siitäkin on jo kymmenen vuotta, ja tyyli on kyllä hilliintynyt melkoisesti. Musta on silti säilynyt ehdottomana päävärinä.
24. Haluaisin ottaa tatuoinnin, mutta iholaatuni on itsestään arpeutuvaa, joten luultavasti tatuoinnista tulisi pelkkä ihana värikäs arpipaakku.
25. Kaikki lopullisuus ahdistaa minua. Ehkä siinä on yksi syy, miksi en uskalla lähteä ottamaan tatuointia. Kuolema, arpeutuminen, lopulliset muutokset elämässä ovat jotain aivan kamalaa. Siksi en oikein voi lomaillakkaan missään, koska lähtö tekee minut niin surulliseksi; en tule enää koskaan näkemään tätä paikkaa.
26. Äidin puoleinen sukuni on lähtöisin Karjalasta. Iso-isoäitini Katri Havia oli omana aikanaan tärkeä ja arvostettu informantti folkloristisessa tiedonkeruussa. Tästä syystä isoäitini on niin ylpeä siitä, että opiskelen folkloristiikkaa.
27. En pidä auringonpaisteesta (paitsi talvella). Valitsen aina varjoisan kadunpuolen. Small talkin yhteydessä pyrin kuitenkin esittämään normaalia tässä suhteessa. "Jee, onpa ihana ilma!" (lue: Kill me now.)
28. Olen lähes joka päivä tietoisesti kiitollinen siitä, ettei kolmannen asteen akneni siirtynyt hartioistani kasvoihini.
29. Nukahdan yleensä magneettikuvauksessa. Myös ensimmäisessä PET-kuvauksessani nukahdin, mutta seuraavassa sain paniikkikohtauksen, mikä oli tietysti ikävää, koska kuvausta ei saatu suoritettua loppuun. Jäi jostain kymmenestä minuutista vajaaksi.
30. Jos ja kun saamme lapsia, haluaisin, että pojan nimeksi tulisi Ahti Tapio, ja tytön nimeksi Vellamo Katriina.
31. En edelleenkään tiedä, pidänkö oman sukunimeni vai otanko Paavon sukunimen. Toisaalta haluaisin vaihtaa sukunimeni Haviaksi, koska siitä suvusta tulen, ja se on hyvin arvostettu suku. Toisaalta haluaisin ottaa isäni sukunimen, Kivimaa, koska se kuolee isäni ja hänen siskonsa mukana. Plus se on aika hieno.
32. Voimaeläimeni on karhu. Tähän liittyen (entinen) Coven-nimeni oli Aria, joka tarkoittaa Karhutarta.
33. Suurin kipu, jota olen koskaan kokenut, oli selkäydinnestenäytteenotto. Myös valtimokanylointi oli kamalaa. Jää kaiken maailman lävistämiset kyllä kakkoseksi.
34. Käytän hajuvetenäni ainoastaan The Body Shopin Vanilla-eau de toilettea.
35. Lähes kaikki hampaani on juurihoidettu. Vain hymyhampaat ovat säilyneet siltä. On niitäkin toki paikkailtu, muttei ole tarvinnut juuriin kajota.
36. Idoleitani ovat kaikki historian voimakkaat naishallitsijat, etenkin Elisabeth I, Erzébet Báthory ja Katariina Suuri.
37. Jos en haluaisi edetä akateemisella polulla, seuraisin luultavasti äitini jalanjälkiä ja opiskelisin itseni ompelijamestariksi. Toinen vaihtoehto olisi olla kuvittaja.
38. Hassu yhteensattuma sinänsä, että Paavon ja isäni Paulin nimipäivä on samana päivänä, 25.1.
39. Tämä on kaikista oudoin "yhteensattuma"; molempien, minun ja Asmon, syntymän jälkeen on ilmestynyt Roope Setä- sarjakuva, jossa on pääosassa kaksi intiaanirakastavaista, nimeltään Asmo ja Solja. Sarjakuvassa esitettävän "legendan" mukaan nämä kaksi joutuivat olemaan toisistaan erossa meren erottamina. Se on outoa myös siksi, että Solja ja Asmo eivät nyt ole mitään geneerisiä intiaaninimiä. Äidillä on se pokkari tallessa, jos joku tätä epäilee.
40. Jos äiti olisi saanut päättää, minä olisin nimeltäni Iina-Riikka, ja Asmo olisi Lari-Aleksi. Kiitos iskä.
41. Jalkateristäni puuttuu ihan syntymävikana muutamat luut. Tämä tietysti vaikeuttaa kävelemistä entisestään, ja yläasteella sainkin vapautuksen liikuntatunneistä, joilla luisteltiin. Jee!
42. Rakastan legginseja, ja mielestäni on todella harmillista, että ne on leimattu tyyliin epätrendikkäimmäksi jutuksi maailmassa. Minulle ei löydy housuja, joten käytän aina mustia legginseja ja mustaa trikoo-minihametta. Mielestäni se on ihan ok, senkin laiheliinit. :/
43. Kannatan uusia, nuorekkaita puolueita, kuten Muutos- ja Piraatti-puolueita. Mutta se siitä, en pidä poliittisesta keskustelusta yhtään.
44. Nimi Solja on feminiinimuoto muinais-hämäläisestä miehen nimestä Sotia.
45. Voin katsoa yhtä ja samaa elokuvaa putkeen useaan otteeseen. Esimerkiksi edellisjouluna lahjoja paketoidessani katsoin Stardustin kolme kertaa putkeen. Nyt mulla on menossa Left-Handed And Candid -kausi. Se on hyvää ryyppyseuraa. Having fun with Dani and the filths.
46. Olen aina altavastaajan puolella, oli kyse sitten America´s Next Top Modelista tai kukkotappelusta.
47. Vaikka mun pitäisi olla työni puolesta jonkinlainen elokuva-expertti, en ole koskaan nähnyt yhtäkään James Bondia, Star Warsia tai mitään Marilyn Monroen tähdittämää pätkää. Shame on me.
48. Uskon aaveisiin, räyhähenkiin, etiäisiin ja enneuniin. Jne.
49. Lempimaalaukseni on Jan Vermeerin Turbaanipäinen tyttö.
50. Lempikoruaiheeni on pöllö, ja keräilen pöllökoruja.
Wau, jos jaksoit lukea loppuun asti, onnittelut! Olet selkeästi pitkäjänteinen ja jollain hiukan perverssillä tavalla utelias henkilö. (Just kidding, love ya all!)
1. Olen 172 cm pitkä. Nuorempana olin 174 cm pitkä. En tiedä, mitä tapahtui.
2. Olen äärimmäisen neuroottinen pienten yksityiskohtien suhteen, mutta elän mieluiten hallitussa kaaoksessa.
3. Minulla menee pukeutumiseen ainakin kymmenen minuuttia extra-aikaa, koska kaikki vaatteeni ovat mustia ja yhdessä mytyssä arkun / sohvan / säkkituolin päällä. Tunnustelemalla siis mennään.
4. En voi sietää elitistisiä ituhippejä. Siksi onkin välillä vaikeaa olla humanisti.
5. Toinen nimeni on Katriina.
6. Vaikka imagoni viittaa siihen, että kuuntelen vain raskaampaa musiikkia, yleensä yksin kotona ollessani kuuntelen "salaa" myös esimerkiksi Avril Lavignea, Miley Cyrusta ja Kerlia.
7. Rippipappini ahdisteli minua seksuaalisesti, joten haastoin hänet oikeuteen. Hän on nyt menehtynyt enemmän tai vähemmän tuon oikeudenkäynnin seurauksena.
8. Jos olisin joku cyber-gootti tms, tehostevärini olisi pinkki. Tai hopeanharmaa.
9. Kissamme nimi on Kuutti Mukava. Kuutti tuli meille kesällä 2008 sen jälkeen, kun hänen entinen omistajansa halusi antaa hänet pois kolmen kettuterrierin hyökkäyksen jälkeen. Kuutin alkuperäinen nimi oli Viiru. (How original.)
10. Lempisarjakuvahahmoni on Spider Man. Tai no, ElfQuestia ei nyt tässä yhteydessä lasketa mukaan. Sanotaan, että lempparini Marvelin hahmoista on Spider Man. Ja lempipahis tietysti Venom tai Carnage. Ja Dr. Curtis Connors on myös aika jees. Michael Morbiusta tietenkään unohtamatta. Mä olen vähän nörtti.
11. Olen ollut parisuhteessa lähes tauotta 13-vuotiaasta lähtien.
12. Olen hyvin huolissani Blu-Rayn tulosta ja siitä, että se korvaa kohta DVD:n kuten DVD korvasi VHS:n. Minulla on aikaskin hieno leffakokoelma, enkä haluaisi aloittaa taas alusta. Mitä haaskausta.
13. Juon lähestulkoon joka päivä. Ne päivät, kun en juo, ovat aika rankkoja.
14. Minulla on pienestä pitäen ollut tarve saada pääni sekaisin. Kahdeksanvuotiaana imppasin enon kellarissa tinneriä, rakastuin vähän vanhempana alkoholiin, sitten pilveen, sitten taas alkoholiin, ja nyt mukaan ovat tulleet myös rauhoittavat. Yritän kovasti olla jäämättä niihin koukkuun. Oloani helpottavat tutkimustulokset siitä, että yleensä keskivertoa älykkäämmillä ihmisillä on päihdeongelmia. Toisin sanoen tieto lisää tuskaa.
15. En osaa lakata kynsiäni. Vaikka kuinka harjoittelen, se ei vain onnistu. Siksi käytän vain läpinäkyviä tai jotain helvetin "vaahtokarkin" värisiä lakkoja.
16. Mielestäni pahin asia, minkä olen koskaan ulkonäölleni tehnyt, on se, että vuonna 2008 vaalensin tukkani. Eivät nämä heikot hiusparat kestäneet sellaista käsittelyä, ja kärsin siitä edelleen.
17. Otin ensimmäistä kertaa lävistyksen huuleeni 15-vuotiaana messuilla Dani Filthin innoittamana.
18. Ensirakkauteni oli Disneyn Peter Pan. Ja Topi-katti. That´s kinda sick, though.
19. Erosin kirkosta 15-vuotiaana molempien vanhempieni täydellä suostumuksella. Isovanhempani eivät tiedä siitä vieläkään. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun häitä ei pidetäkään kirkossa. Asiassa on kuulemma jopa perintöni kyseessä.
20. Lempipuuni on verivaahtera.
21. Aurinkomerkiltäni olen Kalat, nousevana on Leijona ja kuumerkkinä Rapu.
22. Muutin pois kotoa Kotkasta Turkuun 16-vuotiaana. Kun saavuin ensimmäistä kertaa omaan asuntooni Eerikinkadulla, siinä poliisilaitosta vastapäätä, sain yli kolme tuntia kestäneen paniikkikohtauksen. Sitten menin lähikauppaan hakemaan ruokaa, ja siitä se sitten lähti. Tuo uusi elämä.
23. Aloin pukeutua goottilaisittain 14-vuotiaana. Huh, siitäkin on jo kymmenen vuotta, ja tyyli on kyllä hilliintynyt melkoisesti. Musta on silti säilynyt ehdottomana päävärinä.
24. Haluaisin ottaa tatuoinnin, mutta iholaatuni on itsestään arpeutuvaa, joten luultavasti tatuoinnista tulisi pelkkä ihana värikäs arpipaakku.
25. Kaikki lopullisuus ahdistaa minua. Ehkä siinä on yksi syy, miksi en uskalla lähteä ottamaan tatuointia. Kuolema, arpeutuminen, lopulliset muutokset elämässä ovat jotain aivan kamalaa. Siksi en oikein voi lomaillakkaan missään, koska lähtö tekee minut niin surulliseksi; en tule enää koskaan näkemään tätä paikkaa.
26. Äidin puoleinen sukuni on lähtöisin Karjalasta. Iso-isoäitini Katri Havia oli omana aikanaan tärkeä ja arvostettu informantti folkloristisessa tiedonkeruussa. Tästä syystä isoäitini on niin ylpeä siitä, että opiskelen folkloristiikkaa.
27. En pidä auringonpaisteesta (paitsi talvella). Valitsen aina varjoisan kadunpuolen. Small talkin yhteydessä pyrin kuitenkin esittämään normaalia tässä suhteessa. "Jee, onpa ihana ilma!" (lue: Kill me now.)
28. Olen lähes joka päivä tietoisesti kiitollinen siitä, ettei kolmannen asteen akneni siirtynyt hartioistani kasvoihini.
29. Nukahdan yleensä magneettikuvauksessa. Myös ensimmäisessä PET-kuvauksessani nukahdin, mutta seuraavassa sain paniikkikohtauksen, mikä oli tietysti ikävää, koska kuvausta ei saatu suoritettua loppuun. Jäi jostain kymmenestä minuutista vajaaksi.
30. Jos ja kun saamme lapsia, haluaisin, että pojan nimeksi tulisi Ahti Tapio, ja tytön nimeksi Vellamo Katriina.
31. En edelleenkään tiedä, pidänkö oman sukunimeni vai otanko Paavon sukunimen. Toisaalta haluaisin vaihtaa sukunimeni Haviaksi, koska siitä suvusta tulen, ja se on hyvin arvostettu suku. Toisaalta haluaisin ottaa isäni sukunimen, Kivimaa, koska se kuolee isäni ja hänen siskonsa mukana. Plus se on aika hieno.
32. Voimaeläimeni on karhu. Tähän liittyen (entinen) Coven-nimeni oli Aria, joka tarkoittaa Karhutarta.
33. Suurin kipu, jota olen koskaan kokenut, oli selkäydinnestenäytteenotto. Myös valtimokanylointi oli kamalaa. Jää kaiken maailman lävistämiset kyllä kakkoseksi.
34. Käytän hajuvetenäni ainoastaan The Body Shopin Vanilla-eau de toilettea.
35. Lähes kaikki hampaani on juurihoidettu. Vain hymyhampaat ovat säilyneet siltä. On niitäkin toki paikkailtu, muttei ole tarvinnut juuriin kajota.
36. Idoleitani ovat kaikki historian voimakkaat naishallitsijat, etenkin Elisabeth I, Erzébet Báthory ja Katariina Suuri.
37. Jos en haluaisi edetä akateemisella polulla, seuraisin luultavasti äitini jalanjälkiä ja opiskelisin itseni ompelijamestariksi. Toinen vaihtoehto olisi olla kuvittaja.
38. Hassu yhteensattuma sinänsä, että Paavon ja isäni Paulin nimipäivä on samana päivänä, 25.1.
39. Tämä on kaikista oudoin "yhteensattuma"; molempien, minun ja Asmon, syntymän jälkeen on ilmestynyt Roope Setä- sarjakuva, jossa on pääosassa kaksi intiaanirakastavaista, nimeltään Asmo ja Solja. Sarjakuvassa esitettävän "legendan" mukaan nämä kaksi joutuivat olemaan toisistaan erossa meren erottamina. Se on outoa myös siksi, että Solja ja Asmo eivät nyt ole mitään geneerisiä intiaaninimiä. Äidillä on se pokkari tallessa, jos joku tätä epäilee.
40. Jos äiti olisi saanut päättää, minä olisin nimeltäni Iina-Riikka, ja Asmo olisi Lari-Aleksi. Kiitos iskä.
41. Jalkateristäni puuttuu ihan syntymävikana muutamat luut. Tämä tietysti vaikeuttaa kävelemistä entisestään, ja yläasteella sainkin vapautuksen liikuntatunneistä, joilla luisteltiin. Jee!
42. Rakastan legginseja, ja mielestäni on todella harmillista, että ne on leimattu tyyliin epätrendikkäimmäksi jutuksi maailmassa. Minulle ei löydy housuja, joten käytän aina mustia legginseja ja mustaa trikoo-minihametta. Mielestäni se on ihan ok, senkin laiheliinit. :/
43. Kannatan uusia, nuorekkaita puolueita, kuten Muutos- ja Piraatti-puolueita. Mutta se siitä, en pidä poliittisesta keskustelusta yhtään.
44. Nimi Solja on feminiinimuoto muinais-hämäläisestä miehen nimestä Sotia.
45. Voin katsoa yhtä ja samaa elokuvaa putkeen useaan otteeseen. Esimerkiksi edellisjouluna lahjoja paketoidessani katsoin Stardustin kolme kertaa putkeen. Nyt mulla on menossa Left-Handed And Candid -kausi. Se on hyvää ryyppyseuraa. Having fun with Dani and the filths.
46. Olen aina altavastaajan puolella, oli kyse sitten America´s Next Top Modelista tai kukkotappelusta.
47. Vaikka mun pitäisi olla työni puolesta jonkinlainen elokuva-expertti, en ole koskaan nähnyt yhtäkään James Bondia, Star Warsia tai mitään Marilyn Monroen tähdittämää pätkää. Shame on me.
48. Uskon aaveisiin, räyhähenkiin, etiäisiin ja enneuniin. Jne.
49. Lempimaalaukseni on Jan Vermeerin Turbaanipäinen tyttö.
50. Lempikoruaiheeni on pöllö, ja keräilen pöllökoruja.
Wau, jos jaksoit lukea loppuun asti, onnittelut! Olet selkeästi pitkäjänteinen ja jollain hiukan perverssillä tavalla utelias henkilö. (Just kidding, love ya all!)
torstai 12. heinäkuuta 2012
Fatalismista
Minä olen fatalisti, eli toisin sanoen uskon jollain tapaa ennalta määrättyyn tulevaisuuteen ja kohtaloon.
Kaikki se paska, mitä olen elämässäni kokenut, on aina johtanut johonkin hyvään. Täytyy vain olla kärsivällinen. Kohtalon polut ovat oikukkaat ja vaativat voimaa ja positiivista asennetta.
Ensinnäkin, jos en olisi yksinhuoltajan lapsi, olisin tuskin yhtä vahva ja itsenäinen. Jos en olisi ollut yksinäinen ja koulukiusattu Kotkassa, en olisi välttämättä koskaan muuttanut Turkuun. Silloin en olisi koskaan tavannut Paavoa. Jos minulla ei olisi todettu MS-tautia, en saisi yhtä hyvää terveydenhuoltoa kuin nykyään. Jos en olisi seurustellut aiemmin henkilön kanssa, jonka kanssa katsoin keskimäärin kaksi elokuvaa päivässä, en olisi näin hyvä työssäni Makuunilla. Ja niin edelleen.
Ehkä kaikessa on kyse ainoastaan positiivisesta ajattelusta, mutta jotenkin tuntuu, että elämän pienet palaset useimmiten loksahtavat kohdilleen juuri niin kuin niiden pitääkin. Joistakin asioista vain tietää etukäteen, miten niiden kuuluu mennä, ja niin ne sitten lopulta menevät. Se on aina vain ajan kysymys.
Olen vielä nuori, 24-vuotias, mutta minulla on sen verran elämää takana kuitenkin, että pystyn hahmottamaan tiettyjä kaavoja ja patterneja siinä, miten elämäni on mennyt, ja miten sen on kuulunutkin mennä. Samaa näen myös muissa ihmisissä.
Kärsivällisyys on luultavasti avainsana siinä, kun uskoo, että kaikki lopun kaiken järjestyy. Kaikkea ei voi saada nyt tässä ja heti. Täytyy elää, ja samalla odottaa. Mitä sitä odottaa, mihin uskoo, sen voi jokainen päättää itse.
Kaikki se paska, mitä olen elämässäni kokenut, on aina johtanut johonkin hyvään. Täytyy vain olla kärsivällinen. Kohtalon polut ovat oikukkaat ja vaativat voimaa ja positiivista asennetta.
Ensinnäkin, jos en olisi yksinhuoltajan lapsi, olisin tuskin yhtä vahva ja itsenäinen. Jos en olisi ollut yksinäinen ja koulukiusattu Kotkassa, en olisi välttämättä koskaan muuttanut Turkuun. Silloin en olisi koskaan tavannut Paavoa. Jos minulla ei olisi todettu MS-tautia, en saisi yhtä hyvää terveydenhuoltoa kuin nykyään. Jos en olisi seurustellut aiemmin henkilön kanssa, jonka kanssa katsoin keskimäärin kaksi elokuvaa päivässä, en olisi näin hyvä työssäni Makuunilla. Ja niin edelleen.
Ehkä kaikessa on kyse ainoastaan positiivisesta ajattelusta, mutta jotenkin tuntuu, että elämän pienet palaset useimmiten loksahtavat kohdilleen juuri niin kuin niiden pitääkin. Joistakin asioista vain tietää etukäteen, miten niiden kuuluu mennä, ja niin ne sitten lopulta menevät. Se on aina vain ajan kysymys.
Olen vielä nuori, 24-vuotias, mutta minulla on sen verran elämää takana kuitenkin, että pystyn hahmottamaan tiettyjä kaavoja ja patterneja siinä, miten elämäni on mennyt, ja miten sen on kuulunutkin mennä. Samaa näen myös muissa ihmisissä.
Kärsivällisyys on luultavasti avainsana siinä, kun uskoo, että kaikki lopun kaiken järjestyy. Kaikkea ei voi saada nyt tässä ja heti. Täytyy elää, ja samalla odottaa. Mitä sitä odottaa, mihin uskoo, sen voi jokainen päättää itse.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Listoja vol. 2 (yleisön pyynnöstä)
Eräs lukija pyysi lisää listoja, ja olen enemmän kuin iloinen tästä pyynnöstä. Kumpikaan lista ei ole minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. Herttinen, tämähän on hauskaa.
Miesnäyttelijät, Top 20:
1. Johnny Depp
2. Christopher Lee
3. Alan Rickman
5. Michael Fassbender
6. Brad Pitt
7. Ralph Fiennes
8. Kevin Spacey
9. Michael Douglas
10. Michael C. Hall
11. Edward Norton
12. Jake Gyllenhaal
13. Viggo Mortensen
14. Colin Firth
15. Jeffrey Rush
16. Sir Ian McKellen
17. Sir Ian Holm
18. Robert DeNiro
19. Christian Bale
20. Cillian Murphy
Naisnäyttelijät, Top 20:
1. Kate Winslet
2. Maggie Smith
3. Angela Bettis
4. Maggie Gyllenhaal
5. Julia Roberts
6. Emma Thompson
7. Toni Collette
8. Meryl Streep
9. Nicole Kidman
10. Kirsten Dunst
11. Gemma Jones
12. Helena Bonham Carter
13. Uma Thurman
14. Jennifer Connelly
15. Annette Benning
16. Frances McDormand
17. Christina Ricci
18. Lucy Liu
19. Jennifer Aniston
20. Tilda Swinton
Miesnäyttelijät, Top 20:
1. Johnny Depp
2. Christopher Lee
3. Alan Rickman
5. Michael Fassbender
6. Brad Pitt
7. Ralph Fiennes
8. Kevin Spacey
9. Michael Douglas
10. Michael C. Hall
11. Edward Norton
12. Jake Gyllenhaal
13. Viggo Mortensen
14. Colin Firth
15. Jeffrey Rush
16. Sir Ian McKellen
17. Sir Ian Holm
18. Robert DeNiro
19. Christian Bale
20. Cillian Murphy
Naisnäyttelijät, Top 20:
1. Kate Winslet
2. Maggie Smith
3. Angela Bettis
4. Maggie Gyllenhaal
5. Julia Roberts
6. Emma Thompson
7. Toni Collette
8. Meryl Streep
9. Nicole Kidman
10. Kirsten Dunst
11. Gemma Jones
12. Helena Bonham Carter
13. Uma Thurman
14. Jennifer Connelly
15. Annette Benning
16. Frances McDormand
17. Christina Ricci
18. Lucy Liu
19. Jennifer Aniston
20. Tilda Swinton
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Listoja
Olen jollain tavalla neuroottinen erinäisten järjestelmien suhteen. Rakastan aakkos-, genre-, väri-, koko- ja paremmuusjärjestelmiä. Siksi aionkin kyllästyttää teitä, hyvät lukijat, muutamalla listalla, jotka luon tässä pikkuriikkisessä hiprakassa. Täytyy olla varovainen, etten juo Viron tuliaisia liikaa, koska huomenna on taas tiedossa rääkkiä fysioterapeutin luona.
Here we go.
Top 5: Mistä pidän ulkonäössäni
1. DD-kupin rinnat
2. Pitkät ja luonnostaan kaarevat ripset
3. Vedenvihreät silmät
4. Tiimalasivartalo, joka toivottavasti takaa sen, että tulen aina säilyttämään kurvini. *kop kop*
5. Pienet ja suonettomat kädet
Top 5: Mistä en pidä ulkonäössäni
1. DD-kupin rinnat (They´re kinda heavy to bear, you know.)
2. Taipumus lihomiseen
3. Ohut pohjoismaalainen tukka
4. Oudot jalat
5. Kolmannen asteen aknen aiheuttamat arvet hartioissa
Top 25: Lempileffat (ei paremmuusjärjestyksessä)
1. Seven
2. The Silence of the Lambs
3. Requiem for a Dream
4. American Beauty
5. Erin Brockovich
6. Love Actually
7. Fight Club
8. Sin City
9. The Girl with the Pearl Earring
10. The Lord of the Rings Trilogy
11. The Machinist
12. A Beautiful Mind
13.Stardust
14. Marie Antoinette
15. Moulin Rouge
16. Cube
17. About a Boy
18. Elisabeth - The Golden Age
19. The Countess
20.Amélie
21. Bridget Jones´ Diary
22. Pride and Prejudice
23. Sense and Sensibility
24. American History X
25. Wonder Boys
Top 20: Lempimusiikki (ei myöskään paremmuusjärjestyksessä)
1. Korpiklaani
2. Moonsorrow
3. Turisas
4. Ensiferum
5. Eluveitie
6. Cradle of Filth
7. Wumpscut
8. Florence and the Machine
9. Loreena McKennitt
10. Abney Park
11. Tehosekoitin
12. Iiris Vesik
13. Kerli
14. Blackmore´s Night
15. The Birthday Massacre
16. Tristania
17. Flogging Molly
18. My Chemical Romance
19. Ajattara
20. Värttinä
Okei, se oli tylsää. Sorgen, viihdytin vain itseäni hetken aikaa.
Here we go.
Top 5: Mistä pidän ulkonäössäni
1. DD-kupin rinnat
2. Pitkät ja luonnostaan kaarevat ripset
3. Vedenvihreät silmät
4. Tiimalasivartalo, joka toivottavasti takaa sen, että tulen aina säilyttämään kurvini. *kop kop*
5. Pienet ja suonettomat kädet
Top 5: Mistä en pidä ulkonäössäni
1. DD-kupin rinnat (They´re kinda heavy to bear, you know.)
2. Taipumus lihomiseen
3. Ohut pohjoismaalainen tukka
4. Oudot jalat
5. Kolmannen asteen aknen aiheuttamat arvet hartioissa
Top 25: Lempileffat (ei paremmuusjärjestyksessä)
1. Seven
2. The Silence of the Lambs
3. Requiem for a Dream
4. American Beauty
5. Erin Brockovich
6. Love Actually
7. Fight Club
8. Sin City
9. The Girl with the Pearl Earring
10. The Lord of the Rings Trilogy
11. The Machinist
12. A Beautiful Mind
13.Stardust
14. Marie Antoinette
15. Moulin Rouge
16. Cube
17. About a Boy
18. Elisabeth - The Golden Age
19. The Countess
20.Amélie
21. Bridget Jones´ Diary
22. Pride and Prejudice
23. Sense and Sensibility
24. American History X
25. Wonder Boys
Top 20: Lempimusiikki (ei myöskään paremmuusjärjestyksessä)
1. Korpiklaani
2. Moonsorrow
3. Turisas
4. Ensiferum
5. Eluveitie
6. Cradle of Filth
7. Wumpscut
8. Florence and the Machine
9. Loreena McKennitt
10. Abney Park
11. Tehosekoitin
12. Iiris Vesik
13. Kerli
14. Blackmore´s Night
15. The Birthday Massacre
16. Tristania
17. Flogging Molly
18. My Chemical Romance
19. Ajattara
20. Värttinä
Okei, se oli tylsää. Sorgen, viihdytin vain itseäni hetken aikaa.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Kun vihdoin pääsee lähelle
Jälleen melkoisen henkilökohtainen päivitys.
Kun muutin 16-vuotiaana, heti peruskoulun jälkeen, Turkuun yksin, jätin Kotkan Karhulaan pikkuveljeni, joka oli tuolloin 13-vuotias. Siinä on iso ero, tiedättehän.
Olen nyt asunut Turussa seitsemisen vuotta. Koko sen ajan olen kokenut syyllisyyttä siitä, että jätin pikkuveljeni yksin. Olemme molemmat yksinhuoltajan lapsia, hädintuskin siedettävistä oloista, ja pakenin juuri sitä. En voi sanoa, ettenkö olisi löytänyt Turusta juurikin etsimääni, mutta hinta on ollut kova.
Nyt, seitsemän vuoden eron jälkeen, pikkuveljeni (ts. kaksimetrinen ja uskomattoman atleettinen mieshenkilö, joka tuskin tarvitsisi lopun kaiken isosiskonsa tukea selvitäkseen maailmassa) on muuttamassa Turkuun. En kerro mitään sen suurempia yksityiskohtia, koska ne ovat hänen oma asiansa, mutta voi luoja... Kaikki ne hetket, kun olen toivonut voivani auttaa miestä, joka tulee aina kaikesta huolimatta olemaan pikkuveikkani, ovat nyt ohi.
Minä olen nyt täällä, samassa kaupungissa, kahdenkymmenen minuutin matkan päässä, en kuuden tunnin matkustamisen takana. Haluan auttaa niin paljon, kuin henkivarani antavat myöden. Ja kaikesta emotionaalisesta draamasta huolimatta olen lähinnä innoissani. Voi pikkuveli, autan sinua niin paljon kuin vain mahdollisesti pystyn.
Joku on joskus ihmetellyt sitä, miten olenkin niin kiintynyt pikkuveljeeni. Suuri osa sisarsuhteista on varmasti hyvin... en tiedä... pinnallisia. Minä ja Asmo olemme kasvaneet (uskomattoman loistavan) yksinhuoltajaäidin kanssa, Minä jouduin kasvamaan aikuiseksi aivan liian pian, aivan liian pian, enkä voi sanoa mitään veljeni puolesta, joka jäi esipubertiteetti-iässä kaksin äitimme kanssa ilman minkäänlaista miehen mallia.
Nyt tilanne on se, että Asmo muuttaa Turkuun. Voimme vihdoin olla sisko ja veli sen sijaan, että olisimme vain verisiteiden yhdistämät tuntemattomat toisillemme.
Asmo, minä olen täällä nyt. Voin vihdoin toimia isosiskona sinulle niiden aikojen sijaan, kun olin niin fyysisesti kuin henkisestikin kaukana monta vuotta.
Elämäsi tulee muuttumaan, ja sen myötä minunkin elämäni.
I have missed you, little brother. Turku welcomes you. <3
Kun muutin 16-vuotiaana, heti peruskoulun jälkeen, Turkuun yksin, jätin Kotkan Karhulaan pikkuveljeni, joka oli tuolloin 13-vuotias. Siinä on iso ero, tiedättehän.
Olen nyt asunut Turussa seitsemisen vuotta. Koko sen ajan olen kokenut syyllisyyttä siitä, että jätin pikkuveljeni yksin. Olemme molemmat yksinhuoltajan lapsia, hädintuskin siedettävistä oloista, ja pakenin juuri sitä. En voi sanoa, ettenkö olisi löytänyt Turusta juurikin etsimääni, mutta hinta on ollut kova.
Nyt, seitsemän vuoden eron jälkeen, pikkuveljeni (ts. kaksimetrinen ja uskomattoman atleettinen mieshenkilö, joka tuskin tarvitsisi lopun kaiken isosiskonsa tukea selvitäkseen maailmassa) on muuttamassa Turkuun. En kerro mitään sen suurempia yksityiskohtia, koska ne ovat hänen oma asiansa, mutta voi luoja... Kaikki ne hetket, kun olen toivonut voivani auttaa miestä, joka tulee aina kaikesta huolimatta olemaan pikkuveikkani, ovat nyt ohi.
Minä olen nyt täällä, samassa kaupungissa, kahdenkymmenen minuutin matkan päässä, en kuuden tunnin matkustamisen takana. Haluan auttaa niin paljon, kuin henkivarani antavat myöden. Ja kaikesta emotionaalisesta draamasta huolimatta olen lähinnä innoissani. Voi pikkuveli, autan sinua niin paljon kuin vain mahdollisesti pystyn.
Joku on joskus ihmetellyt sitä, miten olenkin niin kiintynyt pikkuveljeeni. Suuri osa sisarsuhteista on varmasti hyvin... en tiedä... pinnallisia. Minä ja Asmo olemme kasvaneet (uskomattoman loistavan) yksinhuoltajaäidin kanssa, Minä jouduin kasvamaan aikuiseksi aivan liian pian, aivan liian pian, enkä voi sanoa mitään veljeni puolesta, joka jäi esipubertiteetti-iässä kaksin äitimme kanssa ilman minkäänlaista miehen mallia.
Nyt tilanne on se, että Asmo muuttaa Turkuun. Voimme vihdoin olla sisko ja veli sen sijaan, että olisimme vain verisiteiden yhdistämät tuntemattomat toisillemme.
Asmo, minä olen täällä nyt. Voin vihdoin toimia isosiskona sinulle niiden aikojen sijaan, kun olin niin fyysisesti kuin henkisestikin kaukana monta vuotta.
Elämäsi tulee muuttumaan, ja sen myötä minunkin elämäni.
I have missed you, little brother. Turku welcomes you. <3
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Fysioterapiasta
Tänään oli jotenkin hassu päivä. Aloitin fysioterapian, kävelin kaksi kilometriä rankkasateessa ilman mitään kipuja paikalle, ja edes se, että olin kuin uitettu rotta, ei horjuttanut itsetuntoani tai aiheuttanut paniikkikohtausta.
Roolit kääntyivät oudosti ympäri astuessani fysioterapeuttien tilaan. Joka puolella oli todella vaikeavammaisia aikuisia, ja he, jotka olivat mitenkään tietoisia ympäristöstään, katsoivat minua tavalla, joka oli oudon katkeransuloista. Miksi minulle on annettu maksusitoumus fysioterapiaan, kun pysyn jaloillani, osaan puhua ja olen lopun kaiken tyytyväinen itseeni. Tunsin itseni muukalaiseksi niiden joukossa, jotka istuivat pyörätuolissa ja mumisivat itsekseen. Tuntui, että olin etuoikeutettu saamaan sellaista hoitoa, jota moni muu varmasti tarvitsisi kipeämmin.
Päätimme fysioterapeuttini kanssa, että nyt kun Gabrion on antanut minulle voiman kävellä, keskitymme vain lihaskunnon ja kestävyyden lisäämiseen. Se sopii minulle mainiosti, koska olen aina toivonut saavani yksityistä ohjausta liikuntaan. Ei minusta ole menemään salille, ei lenkille, ei Zumba-tunnille.
Oli kovin rohkaisevaa kuulla ammattilaisen suusta, ettei ole mikään ihme, että olen lihonut viimeisen vuoden aikana yhdeksän kiloa, kun kaikki liikkuminen on ollut pelkkää tuskaa. Joka tapauksessa olen nyt hermosärkylääkkeideni vuoksi paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Pystyin tänään kävelemään kaatosateessa ilman sateenvarjoa yhteensä neljä kilometriä, kun aiemmin korttelin matka Siwaan oli pelkkää tuskaa.
Toivo elää jne.
Roolit kääntyivät oudosti ympäri astuessani fysioterapeuttien tilaan. Joka puolella oli todella vaikeavammaisia aikuisia, ja he, jotka olivat mitenkään tietoisia ympäristöstään, katsoivat minua tavalla, joka oli oudon katkeransuloista. Miksi minulle on annettu maksusitoumus fysioterapiaan, kun pysyn jaloillani, osaan puhua ja olen lopun kaiken tyytyväinen itseeni. Tunsin itseni muukalaiseksi niiden joukossa, jotka istuivat pyörätuolissa ja mumisivat itsekseen. Tuntui, että olin etuoikeutettu saamaan sellaista hoitoa, jota moni muu varmasti tarvitsisi kipeämmin.
Päätimme fysioterapeuttini kanssa, että nyt kun Gabrion on antanut minulle voiman kävellä, keskitymme vain lihaskunnon ja kestävyyden lisäämiseen. Se sopii minulle mainiosti, koska olen aina toivonut saavani yksityistä ohjausta liikuntaan. Ei minusta ole menemään salille, ei lenkille, ei Zumba-tunnille.
Oli kovin rohkaisevaa kuulla ammattilaisen suusta, ettei ole mikään ihme, että olen lihonut viimeisen vuoden aikana yhdeksän kiloa, kun kaikki liikkuminen on ollut pelkkää tuskaa. Joka tapauksessa olen nyt hermosärkylääkkeideni vuoksi paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Pystyin tänään kävelemään kaatosateessa ilman sateenvarjoa yhteensä neljä kilometriä, kun aiemmin korttelin matka Siwaan oli pelkkää tuskaa.
Toivo elää jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)